Edellisessä blogissamme käsittelimme, kuinka IT:n ja OT:n välinen kuilu voi suistaa IIoT-hankkeet raiteiltaan. Mutta jopa organisaatioissa, joissa yhteistyö toimii ja tekninen pohja on kunnossa, moni digitalisaatioprojekti epäonnistuu. Miksi?
Liian usein IIoT-hankkeet lähtevät liikkeelle infrastruktuurista—verkoista, yhdyskäytävistä, sensoreista—ilman selkeää ymmärrystä siitä, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa. Tuloksena on järjestelmiä, jotka ovat teknisesti vaikuttavia mutta operatiivisesti merkityksettömiä.
Tämä toistuu yhä uudelleen. Tehdas investoi huippuluokan sensoreihin, lähettää teratavukaupalla dataa pilveen ja rakentaa näyttäviä kojelautoja. Mutta kukaan ei käytä niitä. Kunnossapito toimii edelleen mutu-tuntumalla. Tuotantopäällikkö tulostaa raportit. Laatuosasto kirjaa poikkeamat Exceliin.
Miksi? Koska järjestelmä ei perustunut todellisiin käyttötapauksiin.
Ilman selkeitä tavoitteita, kuten seisokkien vähentäminen, saannon parantaminen tai raportoinnin automatisointi, ei ole mittaria menestykselle. Vielä pahempaa: kerätty data ei välttämättä edes ole relevanttia. ”Älykäs tehdas” -hanke päättyykin digitaaliseen koriste-esineeseen.
Kun IIoT-hankkeelta puuttuu selkeä käyttötapaus, esiin nousee tyypillisiä merkkejä. Tiimit keräävät dataa varmuuden vuoksi, mikä kuormittaa järjestelmiä ja ihmisiä ilman, että syntyy käyttökelpoisia oivalluksia. Työkalut voivat olla teknisesti hienoja, mutta jäävät vähälle käytölle, koska ne eivät istu arjen työnkulkuun. Päätöksenteko jumiutuu analyysiparalyysiin: ei tiedetä, mitä datalla pitäisi tehdä. Samalla projektin laajuus laajenee rajattomasti, koska ilman konkreettista tavoitetta ei tiedetä, milloin ollaan perillä—tai milloin pitäisi lopettaa.
Parhaat IIoT-hankkeet alkavat yhdestä terävästä, operatiivisesti merkityksellisestä kysymyksestä:
Vasta näiden jälkeen kannattaa kysyä, mitä dataa tarvitaan, miten se kerätään, ja millainen palaute- tai säätösilmukka tuo todellista arvoa.
Trinerialla lähestymme asioita “käyttötapaus ensin” -mallilla osana Teollisuuden digitalisointi palveluna -tarjoamaamme. Emme kytke ensimmäistäkään sensoria, ennen kuin olemme yhdessä tuotannon ja kehitystiimien kanssa määritelleet mitattavat, saavutettavat tavoitteet. Vasta sen jälkeen suunnittelemme kevyet ja modulaariset järjestelmät, jotka tukevat niitä—laajennettavissa, jos ne toimivat, ja helposti muokattavissa, jos eivät.
Ratkaisemalla yksi todellinen ongelma kerrallaan vältämme ansan, jossa yritetään rakentaa kerralla kaikki kattavaa mutta käytännössä käyttökelvotonta ohjelmistoa.
Jos harkitset IIoT-investointia, tarkista suuntasi näillä kysymyksillä:
🍏 Mitä konkreettista lopputulosta haluamme parantaa?
🍏Kuka omistaa tämän lopputuloksen tuotannossa?
🍏Mihin päätöksiin tarvitaan parempaa dataa—ja kuinka usein?
🍏Miten onnistumista mitataan ja kuka sen tekee?
🍏Mitä manuaalisia prosesseja tai arvauksia voitaisiin poistaa?
Jos et osaa vielä vastata näihin, pysäytä projekti. Tarkenna ennen kuin kytket.
Liikaa, liian nopeasti – Ylimitoitettujen IIoT-projektien sudenkuopat
